Tom Petty and the Heartbreakers - The Live Anthology (cd-boksi)

Sitten välillä vähän uudempien levyhankintojen pariin. Tom Pettyn & The Heartbreakersin suhteen olen aikamoinen noviisi. Damn the Torpedoes tuli hankittua vasta muutama vuosi sitten. Alkuun en innostunut levystä mitenkään suuresti, mutta pikku hiljaa levyn hienous selvisi ja nykyisin pidän sitä yhtenä levyhyllyni parhaista kokonaisuuksista.

The Live Anthologyyn tutustuin alunperin Playstationin Guitar Heron myötä. Netistä pystyi lataamaan muutaman levyn biisin soitettavaksi ja vaikka versiot kuulostivat hyviltä, en vielä tuolloin hankkinut levyä kokonaisuudessaan kuultavaksi. 

Selailin kesälomalla Uncutia, jossa oli arvosteltu Pettyn ja Heartbreakersin uusin levy. Samassa yhteydessä mainittiin Live Anthology. Levyä taidettiin kehua yhdeksi bändin parhaimmista. Pitähän se viimeinkin saada kuunteluun. Etenkin kun sen sai netistä tilattua melko edullisesti.

Boksia tarkastellessa huomio kiinnittyy biisijärjestykseen. 80-, 90- ja 2000-luvun livevedot ovat sekaisin kaikilla neljällä levyllä. Miten tuollainen ajallinen sekoitus voi toimia? Olin toivonut 80-luvun vetoja omalle levylleen, jotta muut voi sitten myöhemmin vaikka skipata kokonaan. Nyt se ei onnistu. Onneksi biisimateriaali on vahvaa ja välillä vuosikymmenen vaihtumista ei edes huomaa. Suurin osa klassikkobiiseistä on mukana ja on aika yllättävää huomata miten lähes kaikki biisit kuulostavat livenä vähintäänkin yhtä hyviltä kuin studioversiona. Se on aika harvinaista. 

Mukana on blues-kovereita, joiden joukosta löytyy hieman yllättäen myös hieno versio varhaisen Fleetwood Macin Oh Wellista. Upeat versiot kuullaan myös Long After Darkin
Straight Into Darknessista, jonka myötä innostuin kuuntelemaan myös studioversion ja itse asiassa koko Long After Darkin. 2000-luvun vedoista parhaiten on ehkä jäänyt mieleen yli 12 minuutin versio It's Good to Be Kingista. Oli myös hätkähdyttävää tajuta, että Southern Accents on alunperin Tom Pettyn biisi. Olen jotenkin yhdistänyt sen niin vahvasti Johnny Cashiin, joka koveroi sen Unchained-levylleen. Tuollakin versiolla taidetaan muuten kuitenkin kuulla Tom Pettyn ja Heartbreakersin soittoa.

Kokonaisuutena The Live Anthology on yksi parhaista kuulemistani live-levytyksistä ja neljän levyn kesto ei ole mitenkään ylimitoitettu. Huippubiisejä riittää ja biisijärjestys tuntuu harkitulta. Tom Petty and the Heartbreakersia on kutsuttu maailman parhaaksi baaribändiksi ja sanoitukset keskittyvät usein erilaisiin ihmissuhteiden koukeroihin tai muihin arkisiin asioihin. Aiemmin pidin tätä pienenä puuttena, mutta en enää. Ei tällaista kukaan muu osaa paremmin tehdä, joten miksi pitäisi väkisin yrittää jotain muuta. Annan täydet 5 tähteä.