Talking Timbuktun poimin mukaani pari vuotta sitten Helsingistä levykauppa Digeliuksesta. Siihen aikaan Viiskulmasa taisi olla vielä useampikin levykauppa, mutta se siitä... Aika harvakseltaan on Talking Timbuktua tullut parin vuoden aikana kuunneltua. Olen huomannut tämän tyyppisen musiikin vaativan oikean mielentilan ja etenkään väsyneenä en oikein tahdo jaksaa riittävästi keskittyä.
Levyllä kuultava blues eroaa jonkin verran jenkkiserkustaan. Perkussiot ovat isommassa roolissa ja kitarasoundia on kuvailtu kuivemmaksi. Rateyourmusicin arvioita lukiessa pidemmät biisit jakavat selvästi mielipiteitä. Osan mielestäni toistoa on liikaa ja se muistuttaa samaa tarinaa horisevaa vanhusta kun taas osa tykkää niistä. Minä taidan kuulua jälkimmäiseen porukkaan, sillä erityisesti levyn päättävä lähes seitsemän ja puolen minuutin Diaraby vaivuttaa mukavasti transsiin. Ry Cooderin tuotanto antaa mukavasti tilaa Tourén kitaroinnille ja ainakin minun korvaani Talking Timbuktu kuulostaa riittävän alkuperäiselle. Kansikuvan perusteella miehillä näyttää olleen hauskaa yhdessä soitellessaan ja mikäs sen mukavampaa.
Annan levylle 3,5/5 tähteä ja vaikken sitä kovin usein luultavasti tulekaan kuuntelemaan sisältää se kuitenkin sen verran hienoja hetkiä etten ole poiskaan myymässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti