Konono N°1 - Congotronics (cd) ja Young-uutinen

Alkuun Young-päivitys: Neil Young Files for Divorce From Pegi Young, Wife of 36 Years. Aika yllättävää. Toisaalta nyt tuo taannoisen Tukholman-keikan Love To Burn-runttaus tuntuu aika ilmeiseltä. Saas nähdä mitä tästä seuraa...

Sitten aiheeseen. Konono N°1 on Kisnhasan lahja maailman sormipianoyhteisölle. Koska sormipiano ei itsessään ole kovinkaan äänekäs soitin, on bändi väsäillyt itse vahvistimia, joiden läpi soitettuna soundi kelpaa myös länsimaiselle yleisölle. Yhtyeen musiikki pohjaa kuulemma vahvasti perinteiseen bazombo-musiikkiin. Yhtye on perustettu jo joskus 60-luvun lopulla, mutta nykyinen kokoonpano lienee saanut matkan varrella täydennystä.

 Yhtye esiintyi Tampereella 3.3.2011, josta olen kirjoitellut toisaalle seuraavaa:
Tampereen keikka oli aika hämmentävä tapaus. Muulla bändillä näytti olevan ihan hauskaa ja vähälukuinen yleisökin oli mielestä kohtuullisen hyvin mukana, mutta megafonin kautta vahvistettua sormipianoa soittanut mies oli kyllä niin vittuuntuneen oloinen ettei mitään rajaa. Aluksi soitin ei vissiin herran mielestä kuulunut tarpeeksi, sitten hän kai oli tyytymätön mikkiinsä ja pään pudistelu jatkui koko keikan ajan. Tai ainakin siihen saakka kunnes päätin, että puolitoista tuntia riittää minun osaltani ja on aika lähteä nukkumaan että jaksaa aamulla töihin. Kai tuota olisi pidempäänkin jaksanut jos oli tanssinut mukana, mutta mutta... aamulla töihin niin ei voi oluellakaan itseään kauheasti rohkaista jne...  Sen verran kaikki biisit tuntuvat kuitenkin perustuvan saman kompin ympärille ettei minun keskittymiskykyni kauhean paljon yli tunniksi riittänyt.

Nyt kun kuuntelin pitkästä aikaa Congotronicsin on mielipiteeni suurinpiirtein sama. Paradiso on hyvä biisi ja se voisi toimia jossain vastaanottavaisen yleisön tanssipaikassakin, mutta kokonaisuudessaan levyn 50 minuuttia ja 57 sekuntia tuntuvat riittävän mainiosti. Mutta jos onnistuu unohtamaan hetkeksi kaiken tämän paskan, johon lasken kuuluvaksi viikon kestäneen sateen, työviikon, tietöistä johtuvat liikenneruuhkat ja alkavan kaamoksen saattaa silmät sulkemalla ja levyä kuuntelemalla saada pienen aavistuksen siitä, millaiselta saattaisi tuntua istua jossain kadunkulmassa Kinshasassa, jossa aurinko paistaa, ihmiset availevat huurteisia olutpulloja ja roudailevat itsetehtyjä vahvistimia paikalle, sillä bileet ovat alkamassa...