Leonard Cohen - Ten New Songs (cd)

Olen aina pitänyt Leonard Cohenista. Tai ainakin niin kauan kuin muistan. Muistan ikuisesti kuinka mielettömän hienolta Suzanne kuulosti Lars Von Trierin Breaking The Wavesissa. Tuonkin jälkeen biisiin liittyy pari hienoa muistoa. Myös vuoden 2008 keikka on jäänyt mieleen. Harvalla keikalla sekä mummot, että punkkarit ovat liikuttuneet kyyneliin saakka. Ja vielä harvemmin jäähallikeikalla. 

En ole koskaan liiemmin lämmennyt Ten New Songille. Jo levyn kansi tuo jotenkin mieleen 90-luvun alkupuolen halppis-cd-kokoelmat:

Levy ei yllä lähellekään Cohenin neljän ensimmäisen levyn maagisuutta. Myöskään I'm Your Manin ryöhkeän kasarisoundin tasolle ei päästä. Tuotanto on tuntunut minusta liian sliipatulta. Olin tosin aiemmin luullut levyllä soittavan saman bändin, jonka kanssa Cohen on kiertänyt (ja jonka soitto kuitenkin keikkatilanteessa tuntuu jotenkin sopivan asiaan), mutta itse asiassa Sharon Robinson soittaa kuulemma kaikki instrumentit avausbiisin kitaraa lukuunottamatta. Aika on kohdellut Cohenin ääntä hyvin ja Sharon Robinsonin laulu sopii hyvin yhteen. Levyllä on myös sopivan tummanpuhuva tunnelma ja kohtuullisen monta klassikobiisiä tämäkin levy sisältää. Cohenin sanoitukset ovat edelleen vahvoja. 

Ten New Songs ei ehkä yllä Cohenin parhampien hetkien tasolle, mutta toisaalta vertailukohdat ovat sen verran kovia ettei monikaan artisti tule koskaan samalle tasolle pääsemään. Viime aikoina olen oppinut tätäkin levyä arvostamaan. Tuotanto on aika siloteltua, mutta mitenkään täysin hengetöntä fiilistä levyn äänimaailmasta ei jää.

3,5/5 tähteä