New Orleansissa tehdään upeaa musiikkia. Kaupungin musiikkiperintö on häikäisevä. Kaikille asiasta kiinnostuneille suosittelen katsottavaksi HBO:n hienoa Tremeä. Odotukset eivät olleet erityisen matalat kun tartuin tähän levyyn.
Levyn kansi ei ole erityisen vakuuttava. Annettakoon se kuitenkin anteeksi. Monilla Youngin ja Bruce Springsteenin parhaista levyistä on hirveät kannet. Musiikillisesti levy kuulostaa todella yllätyksettömältä. Rateyourmusic kuvaa musiikkia alt-countryksi ja contemponary folkiksi, mutta olisin melkein valmis jättämään nuo etuliitteet pois. Blues-vaikutteita olen kuitenkin välillä kuulevani. Oikeastaan hieman harmittaakin miten yllätyksetöntä levyn meno on. Eihän siinä sinällään mitään vikaa ole, mutta tällaista on tehty aika paljon jo aiemminkin.
Sanoituksista löytyy sitten uutta näkökulmaa. The Body Electric kääntää vanhan Down By The River-murhaballadin asetelman uhrin näkökulmaan: "Said you're gonna shoot me down, put my body in the river /Shoot me down, put my body in the river / While the whole world sings, sing it like a song /The whole world sings like there's nothing going wrong".
Vokalisti ja banjoa soittava Alynda Lee Segarra vaikuttaa muutenkin mielenkiintoiselta henkilöltä. Jos nyt Uncutin jutusta oikein muistan niin Segarra karkasi 17-vuotiaana kotoa ja vietti hobo-elämää hieman Woody Guthrien ja kumppien tyyliin kunnes asettui New Orleansiin.
Sääli ettei levy aivan vastannut odotuksia, jotka kieltämättä olivat aika korkealla. Eihän tämä missään nimessä huonokaan ole, mutta seuraava levy voisi ehkä olla aavistuksen omaperäisempi myös musiikillisesti. 4 tähteä siitä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti