Suomessa oli talvi, mutta Kuubassa lämpöä oli yli 25 astetta. Ensimmäisenä silmään pisti se, ettei mainoksia näkynyt missään. Ei edes kaupoissa. Myös Havannan vanhat jenkkiautot olivat näkemisen arvoiset.
Arvostan ja ihailen kuubalaisten sitkeyttä. Huolimatta vuosikymmenien kauppasaarrosta ja taloudellisesta ahdingosta maassa on pistetty pystyyn kattava koulutus ja terveydenhuolto.
Suuren pohjoisen naapurin etupiiriin ei olla haluttu alistua. Tietysti nykyisessä (ja silloisessa) järjestelmässä on omat huonot puolensa, mutta pääosin kuubalaiset tuntuivat olen tyytyväisemmän olosia kuin monien muiden köyhien maiden asukkaat.
Kuubassa käydessäni en juurikaan ehtinyt tutustua paikalliseen musiikki-skeneen. Kyseessä oli valmismatka ja omatoimiseen palloiluun oli varattu aikaa vain parina päivänä. Jos vielä joskus uudelleen saan tilaisuuden Kuubaan matkustaa niin majoitun ehdottomasti Casa particulareissa, jolloin pääsen ehkä tutustumaan paikalliseen menoon läheisemmin.
Ibrahim Ferrerin musiikki edustaa osittain menneisyyttä. Son ja Bolero elivät kulta-aikaansa ennen Kuuban vallankumousta. Ennen Buena Vista Social Clubin levyjä Ferrer ei ilmeisesti ollut kovinkaan tunnettu. Toisaalta levyltä huokuu ajattoman kuuloinen tunnelma, jollaiseen saattaa kuvitella törmäävänsä edelleenkin missä tahansa Kuubassa.
Ja pyöriihän Tropicana-showkin edelleen vallankumouksesta huolimatta.
Kuubasta puhuttaessa ei voi jättää mainitsematta rommia ja sikareita. Molemmat ovat suorastaan taivaallisen hyviä, vaikka jokaisella kuubalaisella ei parhaisiin laatuihin taidakaan olla mahdollisuutta päästä käsiksi. Väittäisin, että rommin ja sikarien rentouttava vaikutus kuuluu myös saaren musiikissa.
Myös vallankumous ja anti-inperialismi ovat jatkuvasti läsnä. Toisin kuin monissa muissa sosialisiksi julistautuneissa maissa jälkimmäinen tuntuu olevan muutakin kuin pelkkä sana. Kuuba on osallistunut mm. Angolan sisällissotaan, mutta sodan loputtua Kuuba lähti ja vei mukanaan vain kaatuneet.
Muutenkaan maa ei ilmeisesti ole juurikaan pyrkinyt vaikuttamaan liittolaistensa sisäpolitiikkan vaan pyrkimyksenä on ilmeisesti ollut lähinnä tukea liittolaisia näiden valitsemilla kehitysurilla. Jenkkien toiminta Väli- ja Etelä-Amerikassa on sen sijaan saanut osakseen voimakasta kritiikkiä.
Kuuba tulee kohtaamaan suuria haasteita tulevina vuosina. Lisääntyvä turismi tuo maahan toki lisää vaurautta, mutta asettaa toisaalta kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Julkisissa viroissa toimivat opettajat, sairaanhoitajat, lääkärit ja monet muut eivät pääse käsiksi turistipesoihin, joilla voi ostaa länsimaisia "luksustuotteita", kuten vaikkapa hammastahnaa.
Tästä tulee seuraamaan se, että ainakin osa jättää aiemman ammattinsa ja suuntaa töihin turismin pariin. Toivon silti suuresti ettei maan kattava opetus ja terveydenhuolto vaarannu. Puutteista huolimatta Kuubassa on moni asia tehty toimivaksi niin pienillä resursseilla, että jos koko maailmassa asiat toteutettaisiin samalla tavalla voisi planeettamme jopa kestää ihmiskunnan sille aiheuttaman kuorman.
Kuubassa on tapahtunut ihmisoikeusrikkomuksia ja vaikka maa ei mitä ilmeisimmin Pohjois-Korean tasolla olekaan, ei esimerkiksi lehdistönvapaudesta voi juuri puhua. Kauppasaarto toimii tehokkaana syntipukkina ja sen piikkiin voi laittaa myös tehottoman talousjärjestelmän.
Muutoksia on tapahtumassa, mutta ne ovat hitaita. Toisaalta aggressivinen pohjoinen naapuri pyrkisi mieluusti tukemaan uutta vallankumousta. Ja sellaistakaan enemmistö kuubalaisista ei käsittääkseni toivo.
Toivon näkeväni vielä jonain päivänä Kuuban, jossa sosiaaliturva on edelleen maailman huippua, mutta jossa ihmiset saavat myös ilmaista mielipiteensä vapaasti. Lisäksi toivon, että siellä soi yhtä hieno musiikki kuin Ibrahim Ferrerin levyllä, jolle annan 4,5 tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti