Kun kuulin Youngin palaavan Eurooppaan jatkamaan viime kesänä kakkoskitaristi Ponchon käsivamman vuoksi keskeytynyttä kiertuetta, en malttanut olla hankkimatta lippua. Päätöstä helpotti sekin, että samoilla festareilla oli muutakin näkemistä. Keikkapaikka oli Skeppholmenin saari Tukholman keskustassa, jonka lähelle pääsi kätevästi Tunnelbaanalla.
Ensimmäinen yllätys oli se, ettei lavalle astellutkaan Crazy Horse kokonaisuudessaan vaan basisti-Talbotin tilalla näytti olevan Rick Rosas.Myöhemmin internet tiesi kertoa, että Talbot oli sairastanut pienen aivoinfarktin, mutta on ilmeisesti toipumassa hyvin. Äijien lisäksi lavalla oli myös kaksi leidiä stemmoja laulamassa. Naiset pysyttelivät kuitenkin niin piilossa, että ensimmäistä kertaa heidät näki kunnolla keikan lopuksi kun artistit astelivat eturiviin kumartamaan.
Talbotin puuttuminen ei tuntunut Youngia ja Ponchoa juuri häiritsevän ja etenkin Young vaikutti erittäin hyväntuuliselta ja hieman hoikistuneeltakin. Keikka alkoi Love And Only Lovella, jossa kuultiin jo melkoista kitarajamittelua. Toisena biisenä tuli levyversiota huomattavasti hitaampi ja laahaavampi Powderfinger. Youngin sävelkynä on ilmeisesti alkanut jälleen sykkiä ja kolmantena kuultiin uutena biisinä Standing In The Light Of Love, joka kuulosti itse asiasssa todella hyvältä.
Ragged Glorylta kuultiin tällä kertaa jopa kolme biisiä (Love And Only Love, Days That Used To Be ja Love To Burn). Zumalta kuultiin Barstool Blues ja Cortez ja Psychedelic Pilliltä yllättäen vain nimibiisi. Muutama kappale kuultiin myös muilta kuin Crazy Horse-levyiltä. Näistä ensimmäisenä tuli Living With War, joka kuulosti hyvältä. Torvet korvasi tällä kertaa Youngin huuliharppu ja Like A Hurricanea aiemmin ennakoinut katonrajassa roikkuva lintusyntikka pääsi käyttöön tämän biisin myötä. Setin ehkä yllättävin valinta oli Crosby, Stills, Nash & Youngin American Dreamilta löytyvä Name Of Love, jota erhellisesti luulin ensin uudeksi biisiksi. Akustisina välipaloina tarjoiltiin Dylan-koveri Blowin' In The Wind ja Heart Of Gold.
Varsinaisen setin lopuksi yleisö sai äänestää biisiä ja pitkän arpomisen (jossa neuvoa kysyttiin myös puiselta inkkaritoteemilta) voittajaksi nousi Rockin' In The Free World, josta kuultiin upea versio, joka päättyi siihen, että Poncho katkaisi kitarastaan kielen, joka innosti Youngin repimään kitaransa kielet poikki. Tästä huolimatta kertosäe vedettiin vielä kertaalleen. Keikka päättyi illaan teemaan sopien uuteen biisin, joka rokkasi oikein mallikkaasti.
Uusien biisien lisäksi illan teemoiksi nousivat rakkaus, sota ja luonnonsuojely. Erityisesti Young tuntui olevan käärmeissään liuskekaasubuumille. Kaiken kaikkiaan keikasta jäi todella hyvä fiilis, vaikken "klassista" Crazy Horsea tällä kertaa päässytkään näkemään. Sen verran kovassa vedossa Young edelleen on, että mieluusti hänet vieläkin keikalla näkisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti