Billy Bragg & Wilco - Mermaid Avenue Vol. II (cd)

Olipa kerran Woody Guthrie. Nuorena miehenä Woody matkusteli pummilla junilla ja kirjoitteli protestilauluja, jotka kertoivat työväenluokkaan kuuluvien amerikkalaisten köyhyydestä ja sorrosta. Guthrien tunnetuin biisi lienee This Land Is Your Land, jonka mm. Bruce Springsteen ja Neil Young ovat myös levyttäneet. 

Myöhemmin Woody asettui New Yorkiin, jossa hän asusteli Mermaid Avenuella. Hän sairastui Huntingstonin tautiin, joka lienee yksi ikävimmistä sairauksista, mitä maa päällään kantaa. Woody Guthrie ehti elämänsä aikana levyttää melkoisen kasan musiikkia ja mukaan mahtui myös lastenlauluja, fasismin vastaisia lauluja ja tarinoita Amerikan historiasta. Eräs Robert Zimmerman ensimmäiselle levylleen kappaleen Song to Woody ja myöhemmin hänelle ovat tehneet vastaavan kappaleen ainakin David Bowie ja Cat Power.

Woody Guthrien kuoltua jäljelle jäi kasa sanoituksia, joihin kuuluvat sävellykset valitettavasti ovat iäksi hävinneet. Perikunta halusi kuitenkin tuoda nämä kappaleet julki ja tehtävään valittiin Billy Bragg ja Wilco. Olen kuullut väitettävän, että kappaleet olisi pitänyt antaa Dylanille kähistäväksi, mutta mielestäni valinta vaikuttaa onnistuneelta. Ykkösosa oli ainakin jonkinlainen menestys ja niinpä sarja sai jatkoa vuonna 2000.

Olin muistellut ettei tämä kakkososa aivan yllä edeltäjänsä tasolle. Voi toki olla, mutta todella hienoja biisejä tältäkin löytyy. Secrets of the Sea on ehkä levyn paras biisi ja muutoinkin aika täydellinen. Yllättäen tykkäsin tällä kertaa myös akustisemmista kappaleista ja Blood of the Lambin blueskin toimi. All You Fascistsia Billy Bragg on muistaakseni soitellut keikoillaan viime aikoinakin ja se toimii myös levyltä. Siitä tulikin mieleeni, että olin salaa hieman odottanut jonkinlaista yhteisesiintymistä Primaverassa 2007, jolloin sekä Bragg, että Wilco soittivat samalla festarilla. Sellaista ei kuitenkaan nähty, mutta molemmat yhtyeet ovat erikseen soitelleet näiden kahden mainion Mermaid Avenuen kappaleita.

On sääli ettei studiotekniikka ollut 40-luvulla vielä kovin kehittynyttä. Olen usein yrittänyt kuunnella Guthrien alkuperäisiä kappaleita, mutta nautin huomattavasti enemmän näistä "päivitetyistä" versioista. On oikeus ja kohtuus, että Woody Guthrien musiikki on saavuttanut hieman laajempaakin yleisöä ja siitä kiitos kuuluu sekä Dylanille, että Billy Bragg & Wilco-kombinaatiolle. Tälle levylle päädyin viimeisimmän kuuntelun perusteella antamaan jopa 4,5 tähteä.