 |
| Kuivaamo |
Tampereen länsipuolella sijaitseva Hiedanrannan alue on kokenut melkoisen muutoksen parin viime vuoden aikana. Entiset tehdaskiinteistöt sekä vanha kartano ovat saaneet uudet käyttötarkoitukset. Kuivaamosta on remontoitu tapahtumapaikka, joka vetää vähän reilumminkin väkeä.
Heinäkuun puolivälissä järjestetty Uusi Tampere-festari keräsi ihan mukavan määrän kävijöitä, mutta ahdasta ei missään nimessä ollut. Festarin sijainti lyhyen pyörämatkan päässä, sekä Ville Leinosen keikka houkuttelivat minutkin paikalle. Joose Keskitalokin olisi kiinnostanut, mutta ihan niin aikaisin en lauantaina paikalle päässyt.
 |
| Ville Leinonen |
Yleisö koostui pääosin minua noin 10 v nuoremmista (ilmeisesti lähinnä) konemusiikin kuuntelijoista. Leinosen retrofuturistinen kasarisetti upposi yleisöön kuitenkin ilmeisesti varsin hyvin. Ainakin yön pimeinä tunteina samassa pöydässä kanssani falafelia nauttineet nuoret miehet olivat keikasta pitäneet. Hei taas -levyn biisien lisäksi settiin oli päätynyt muutama alkuperäisen Hei!-levyn biisi uudelleen sovitettuna.
Leinosen jälkeen kävin vilkaisemassa pari biisiä The Holya, joka kuulosti ensin todella hyvältä, mutta jossain vaiheessa iski pieni kyllästyminen. En ollut kuullut bändistä mitään aiemmin, joten positiivinen yllätys kuitenkin. Ovat näköjään soitelleet Flowssakin ja esittelyssä mainitaan Springsteen ja krautrock. Olisi vissiin pitänyt katsoa koko keikka...
Festarin aikataulu oli sen verran väljä, että mikäli esiintymässä ollut artisti ei innostanut niin hieman tylsää tahtoi tulla. Aion kliseisyyden uhallakin todeta, että ulkolavan alueessa oli jotain samaa, kuin ah niin trendikkäässä... ehkä säästän mahdolliset lukijat kuitenkin B-sanalta ja totean vaan, että entisessä tehdasmiljöössä oli sopivaa rosoisuutta. Juomavaihtoehtoina oli muistaakseni olutpuolelta Karhua, Nokian 66:sta, sekä jotain Nokian panimon tummaa olutta, joka ei varmaankaan kovin hyvin olisi sopinut lämpimään säähän. Siideriä ja viiniäkin oli vissiin myynnissä. Ilahduttavasti ulko- ja sisätilat olivat samaa anniskelualuetta eli saman juoman kanssa pääsi käytännössä kaikkialle muualle, paitsi vessaan. Niin ja olihan yksi lavoista muutoinkin anniskeluoikeudeton. Mahtoikohan liittyä siihen, ettei Suomessa saa anniskella alkoholia kaltevalla pinnalla.
Kaarilava oli rakennettu betoniseen skeittiramppiin. Näyttävä ja erikoinen ratkaisu, mutta keikkojen seuraamiseen ei mitenkään erityisen toimiva. Rampin reunalle pääsi kyllä istumaan, mutta sieltä oli aika vaikea päästä pois jos ei jaksanutkaan koko keikkaa katsoa. Lisäksi akustiikka oli mielestäni varsin huono kaiun vuoksi, vaikka en minä nyt hifistelemään ollutkaan lähtenyt. Ellei halunnut istua lavan reunalla, oli pohjalla itse asiassa melko vähän seisomiseen hyvin soveltuvaa tilaa kaltevuuden vuoksi. Rasmus Hedlundia ja Tähtiporttia jaksoin molempia ehkä 15 min rampissa seurata. Illan ehkä positiivisin yllättäjä oli skotlantilainen Clouds, jonka industriaalinoisea jaksoin Spotifysta ehkä 10 min, mutta joka livenä olikin todella kova. Biisit kasvoivat tempoltaan melko rauhallisista varsin kovaksi tykitykseksi. Kun en nyt mitään osuvampaa vertailukohtaa tiedä, niin sanon että meno kuulosti välistä jopa Prodigylta. Julma H ei toiminut minulle yhtään ja Luke Vibertiakaan en jaksanut kuin pienen hetken vilkaista. Kaikean kaikkiaan Uusi Tampere oli varsin hyvin järjestetty ja vaikkei tarjonta ehkä ihan täysin oman musiikkimakuni kanssa synkronoinutkaan, niin koin saaneeni 25 eurolle riittävästi vastinetta.
