Viime aikoina en ole kovinkaan paljoa ehtinyt levyjä kuunnella. Työmatkalla tulee kuitenkin aina auton soittimesta jotain kuunneltua. Nyt kun Lou Reedin kuolemaa on muisteltu ja siihen liittyvä Velvet Underground/Lou Reed-savotta on saatu valmiiksi on tullut aika palata taas soittimeen harvemmin eksyneiden levyjen pariin.
Ensimmäisenä soittoon päätyi CMX:n Pedot. 90-luvulla CMX oli hetken aikaa lähes parasta koskaan, mutta 2000-luvun tuotanto ei kovin montaa timanttia ole sisältänyt. Pedot on suhteellisen epätasainen kokonaisuus, joka sisältää sekä sitä uutta hevi-CMX:ää, josta en niin ole innoissani, mutta myös hempeämpää ja jopa hieman kokeellisempaa CMX:ää (yhdessä biisissä kuullaan jopa pasuunaa), josta taas tykkään. Levyllä on muutama todella hyväkin biisi ja kokonaisuus jää heikommista hetkistä huolimatta plussalle. 3,5 tähteä.
Aavikon Multi Muysic sisältää yhtyeen ehkä tunnetuimman "hitin" Viitostie. Olin muistanut ettei MM pärjää ihan Derek!:lle, mutta yllättävän hyvää ja monipuolista menoa jazzista Kraftwerkiin tämäkin sisältää. 3,5 tähteä ja jää hyllyyn.
Raveonettesin keikka Provinssissa 2003 lämmittää vieläkin mieltä. Muistan edelleen hämmennyksen kun bändin keikan aloitusajankohta koitti ja ilmoille kajahti White Stripesin Seven Nation Army, mutta mitään ei näkynyt. Pian selvisi, että Audioslavehan se tuolla biisillä omaa keikkaansa lopetteli. Yhtyeen alkuaikojen tiukka dogmaattinen pidättäytyminen yhdessä valitussa sävellajissa toimi ensimmäisen EP:n ajan, mutta jo ensimmäinen varsinainen albumijulkaisu puuduttaa hieman. Periaatteessa Chain Gang Of Love on ihan hyvää surinaa, mutta mitään uutta se ei tyylilajiin oikein tunnu tuovan. Aika monesti olen levyä kuunnellut sillä korvalla, että pitäisikö se myydä pois ja nyt taidan kallistua myynnin kannalle. 3 tähteä.
