Lou Reed - NYC Man: The Ultimate Collection 1967 - 2003

Lou Reedin kuolesta tulee kohta kuluneeksi vuosi. Sen ja tulossa olevan Lou Reed-iltaman vuoksi olen viime aikoina kaivanut miehen levytyksiä työmatkalla kuunneltavaksi. Päätin aloittaa urakan NYC Man-kokoelmasta.

NYC Man kattaa lähes koko Lou Reedin uran. Ymmärrettävistä syistä aika monta loistavaa biisiä on kuitenkin jouduttu jättämään kokoelman ulkopuolelle. Aika monesta Velvet Undergroundin biisistä on myös mukana selvästi alkuperäistä versiota huonompi Lou Reedin soolo-live. Enpä toisaalta nyt keksi yhtään Velvetin biisiä, joka olisi bändin itsensäkään esittämänä levyversiota parempi livenä, mutta NYC Manin versiot White Light/White Heatista (muistaakseni Rock n Roll Animalin versio) ja Heroinista eivät kyllä tee oikeutta biiseille. Sen sijaan I'll Be Your Mirrorista on mukana muistaakseni ihan pätevä tulkinta.

 Berlin-biisien niputtaminen yhteen toimii ja muistan taas samalla kuinka hyvä kyseinen levy onkaan. Kill Your Sonsista on mukana hyvä live (muistaakseni Live In Italylta). Kakkoslevyn alkupuoli sisältää muistaakseni hieman keskinkertaisempaa antia, mutta puoliväliin sijoitetut "hitit" Coney Island Baby, Perfect Day ja Satellite of Love ilahduttavat jälleen sydäntä. Tosin yllättyin ehkä hieman siitä etten innostunut niistä kuitenkaan sen enempään. Kokoelman päättävä Pale Blue Eyes on kuitenkin edelleen parasta ehkä koskaan. 

Kaksi ensimmäistä säkeistöä ovat suhteellisen tavallista rakkauslaulua, vaikka jo ensimmäisessä säkeistössä Lou hieman naarmuttaa pintaa: "Sometimes I feel so happy, / Sometimes I feel so sad. / Sometimes I feel so happy, / But mostly you just make me mad. /
Baby, you just make me mad." Kolmannessa säkeistössä sanoitus lähtee sitten jo aivan omille raiteilleen "If I could make the world as pure and strange as what I see, / I'd put you in the mirror, / I put in front of me." Neljäs säkeistö on melkeinpä suosikkini: "Skip a life completely. / Stuff it in a cup. / She said, Money is like us in time, /It lies, but can't stand up. / Down for you is up." Mahtavaa lyriikkaa. Viimeinen säkeistö vetää sitten viimeistään maton pahaa-aavistamattoman kuulijan jalkojen alta: "It was good what we did yesterday. / And I'd do it once again. / The fact that you are married, / Only proves, you're my best friend. / But it's truly, truly a sin." Kaiken kruunaa hieno ja vähäeleinen tulkinta. En koskaan unohda miten kuuntelin tätä biisiä Oulussa pienessä soluasunnossani edellisen illan juhlinnan herkistämässä tilassa sateen piiskatessa ikkunaa.

Kokoelmalle 3,5 tähteä ja Pale Blue Eyesille täydet viisi.