Bo Diddley - Rare & Well Done

Lauluja viinasta, naisista ja rahapulasta. Siinä on kai bluesin (ja Suomirockin) ydin. Olen viime päivinä kuunnellut työmatkoillani autossa vanhempaa bluesia. Johnny Lee Hookeria, Muddy Watersia ja mitä näitä nyt on. Tänään kaivoin levyhyllyn syövereistä Anttilasta joskus muutama vuosi sitten parilla eurolla hankkimani Bo Diddleyn Rare & Well Donen.

Kysessä on kokoelma, joka ilmeisesti sisältää biisejä miehen eri aikakausilta. En tiedä kuinka hyvin nimi kuvaa sisältöä, sillä vaikken mikään Bo-asiantuntija olekaan niin Heart-O-Matic Love oli kyllä jo ennalta tuttu. Hyvä biisi. Levyn loppupuolelta löytyy kuitenkin kaksi todellista helmeä: Please Mr. Engineer ja I'm High Again. Ensinmainittu taistelee tasaväkisesti parhaan rautatiebiisin tittelistä Youngin Southern Pacificin kanssa ja jälkimmäisen on sanottu enteilevän Black Gladiatorin funkkia. En muuten olekaan kyseistä albumia kuullut eli siihen pitänee sitten seuraavaksi tutustua. Mutta tässä teille nämä kaksi hienoa biisiä kuunneltavaksi.