Ariel Pink - Pom Pom (cd)

Jollain merkillisellä tavalla Ariel Pink onnistuu saamaan alkuun sekä paperilla, ruudulla, että soittimessa ärsyttäviltä ja teennäisiltä tuntuvista vaikutteista kasaan viihdyttävän ja hetkittäin jopa erinomaisen kokonaisuuden. Siinä missä Before Todaylla Ariel seikkaili Haunted Graffitin kanssa 70-luvun tunnelmissa ollaan Pom Pomila siirrytty ainakin osin 80-luvun New Waveen. Psykedeliapopiksikin tätä ilmeisesti kutsutaan.
Ariel Pinkin suurin vahvuus tuntuu olevan taito kirjoittaa hyviä biisejä. Kovin usein huomaan, että alkuun kiinnostavaltakin tuntuvasta kappaleesta puuttuu sitä samaa syvyyttä, mitä parhaissa klassikoissa on. Mielestäni Pom Pomilta löytyy useampikin todella hieno biisi, jotka avautuvat kunnolla vasta useamman kuuntelun jälkeen. Alkuun jopa ärsyttäviltä kuulostavat palaset loksahtavat kohdalleen kuunteluiden myötä. Tällaista on musiikki parhaimmillaan.
Valitettavasti 17 biisin mötkö ei jaksa ilahduttaa sydäntäni joka raidalla samaan tapaan kuin esimerkiksi viidentenä kuultava Not Enough Violence tekee. Alun new wave-syntikkagootteilu saa puolivälissä yllättäen parin minuutin kohdalla vieraakseen Blue Mondayn mieleen tuovan kompin. Ei ehkä kuulosta kovin nerokkaalta näin kirjoitettuna, mutta kuunnelkaapa omin korvin!
Selvästi hillitymmältä kuulostava Put Your Number In My Phone löytyy kuunneltavaksi myös Arielin levy-yhtiön nettisivuilta (en tosin itse saanut biisinäytettä äsken toimimaan).
Sen verran Ariel Pinkistä taas innostuin pienen tauon jälkeen, että taidan kaivaa Spotifysta esiin myös minulta kokonaan väliin jääneen Ariel Pink's Hautend Graffitin Mature Themesin. Pom Pomille olen tässä vaiheessa valmis antamaan 4 tähteä, mutta en yllättyisi vaikka joskus vielä puolikkaan olisin tuohon valmis lisäämään.