Tässä sitten levy ajalta, jolloin AW Yrjänän kynästä lähtee tällaista lyriikkaa: "sydäntä ei kierrättää voi / siinä liikaa mustaa on / sydäntä ei kierrättää voi / se on miltei loppuunkulunut" ja "mies on yksin huoneessaan / tyhjä lasi kourassaan / puhunut on henki pullon / kertonut niin monta tarinaa". Aika kaukana ollaan 90-luvun kamasta. Soittokin kuulostaa Rikkisuudeltulla pelottavasti joltain Arttu Wiskarin ja Juha Tapion ristisiitokselta tai muulta epäpyhältä liitokselta.
Rateyourmusic kutsuu tätä art rockiksi ja progemetalliksi. Minä kutsun pask... tai ei nyt ihan sentään, mutta yhden kuuntelun perusteella kuulostaa kyllä aika yhdentekevältä. Joskus aina tuntuu, että koko CMX on niin palasina kuin vain voi olla, niin loppuunkulunut ja väsynyt ettei olisi enää syytä jatkaa, mutta sitten jostain puskan alta, teiltä tietymättömiltä, autuailta hautuumailta esiin hiipii jotain niin hienoa kuin Aion tai Iäti. Valitettavasti Seitsentahokas ei ainkaan ensimmäisellä kuuntelulla vakuuttanut. Kokeillaan nyt kuitenkin vielä uudestaan. 3 tähtöstä tässä vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti