lauantai 22. huhtikuuta 2017

Keikkamuistoja 14 vuoden takaa: The Raveonettes Provinssissa 2003

Ekaa kertaa isolla festarilla. 2001 olisi ollut Manic Street Preachers, mutta työvuorot estivät festaroinnin. 2002 meni armeijan kurkkusalaateissa, mutta 2003 löytyi viimein saman henkistä seuraa ja aikaa korkata tämä perinteikäs seinäjokinen festivaali. Siitä lähtien on erilaisia festareita sitten tullutkin kierrettyä. Nykymeiningistä poiketen omia juomia sai tuohon aikaan viedä festarialueelle tuopeissa, joiden määrää ei oltu erikseen rajoitettu. Eräs, siinä vaiheessa jo aavistuksen huonovointinen seurueemme jäsen yrittikin kuljettaa muistaakseni neljää tuopillista lonkeroa sillä seurauksella, että puolet kaatuivat maahan ja yhden säästyneen minä taisin juoda. Sori siitä.

Muistikuvat perjantailta ovat osin jo ajan haalistamat. Teltat pystytettiin sinne hieman kauempana sijainneelle leirintäalueelle. Alun vaivaannuttava hiljaisuus vaihtui hilpeään jutusteluun Blue Nunin huvetessa. Kentin keikkaa tuli muistaakseni kuunneltua jostain hieman kaueampaa, mutta Raveonettesia piti päästä läheltä katsomaan. Audioslaven lopetellassa settiään Seven Nation Armyyn vallitsi yleisössä hetken epätietoisuus siitä, mikä kumpaa keikkaa tässä nyt seurataan.

Raveonettesin aloitettu ei asia jäänyt kuitenkaan epäselväksi, sillä sen verran komeasti kitarat surisivat. Debyytti-EP Whip It On kuultiin muistaakseni yhtä biisiä vaille kokonaan. Mielleyhtymiä tuli niin Suicideen kuin Jesus and the Mary Chainiin, josta jälkimmäinen muuten saapuu tämän vuoden lokakuussa Suomeen keikalle. Jo pidempään kitarasurinaa kuunnelleelle Raveonettes tuskin olisi mitään maailmaa mullistavaa elämystä tarjonnut, mutta minä en tuota ennen ollut kuullut mitään vastaavaa livenä ja keikka onkin jäänyt mieleen yhteänä festarin parhaista.

Myöhemmin tuli vielä koettua kylmiä väreitä Massive Attackin keikalla, saatua vammoja vieressä hyppivien kyynärpäistä ja tupakista Queens of the Stone Agen keikalla sekä vänkytettyä jotain typerää At The Drive-Inistä bändin jäsenille Spartan keikan jälkeen. Myös Liekin sunnuntaiaamuinen varsin krapulaisen oloinen setti on jäänyt mieleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti